MaB-kokoukset ja Fennoskandian vihreä vyöhyke ovat tuoneet paljon ideoita ja hankkeita
Kansainvälisyys kuuluu biosfäärialuetoimintaan osana MaB-ohjelmaa. Pohjois-Karjalan biosfäärialueen alkuaikoina 1990-luvun alkupuolella kansainvälisyys ei vielä ollut sisäänrakennettuna kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan. Suuri muutos koettiin 1995 kun Suomi liittyi EU:iin.
MaB ohjelma luettiin UNESCOn tiedeohjelmaksi ja se oli hyvä, koska tutkimus on ollut aina kansainvälistä. Tutkimuksen, tutkijoiden ja Joensuun yliopiston kautta oli hyvä etsiä yhteistyötä kansainvälisiin, aluettamme kiinnostaviin prosesseihin ja tutkimuskysymyksiin. Biosfäärialuetoiminnan kansallinen koordinointi oli tuolloin Suomen Akatemiassa, jonka kautta tuli heti syksyllä 1992 kutsu EuroMAB tiedekonferenssiin Itävaltaan (Wien). Sukellus pää edellä kylmään veteen, tuntemattomaan altaaseen.
EuroMaB-tiedekokous Itävallassa aloitti kokousten sarjan kolmeksikymmeneksi vuodeksi
Korkeassa ja komeassa, jalopuulla päällystetyssä salissa puhuttiin kaksi päivää maailmanlaajuisista ympäristöasioista ja menossa olevista MaB-toimista ja hankkeista, jotka olivat tuoreelle ja suhteellisen nuorelle koordinaattorille uusia. Monet mukana olleet ”pukumiehet” – tutkijat, professorit, hallinnon korkeat virkamiehet – olivat olleet tekemässä niitä jo vuosia. Kokouksesta ei jäänyt jälkipolville paljon kerrottavaa biosfäärialuekoordinaattorin näkökulmasta. Ehkä itämään jäi pieni pelko ”tätäkö tämä onkin”.
Venäjä oli ja on edelleen biosfäärialueemme lähin ulkomaa, ja luontainen yhteistyö sinne oli ja on toivottavaa. Karjalan tutkimuskeskuksen johtaja Alexander Titov ja professori Stanislav Drozdov tulivat Joensuun yliopiston vieraiksi Mekrijärven tutkimusasemalle loppukesästä 1992. Siitä vierailusta alkoi kolmekymmentä vuotta kestänyt ”ystävyys, yhteistyö ja avunanto” tutkimuksen ja kehittämisen saralla.
Sekä EuroMAB että venäjäyhteistyö tuottivat vuosien aikana sarjan kehittämiseen, tieteeseen ja hallintoon liittyviä kokouksia, seminaareja ja konferensseja ja työvierailuja. Koen tämän yhteistyön muodon yhtä tärkeäksi kuin paikallisen toimimisen, koska se tuo lähemmäksi vertailukohdat muualta. Samalla ovat tulevat tutuiksi kollegat eri puolilta maailmaa.
Keskeisin oppi on ollut, että kaikki biosfäärialueet painiskelevat samantyyppisten ongelmien äärellä, mutta erilaisissa kulttuuri- ja toimintaympäristöissä. Kokouksissa saa aina oppia, ideoita ja kannustusta työtavoista, onnistumisista ja epäonnistumisista. Kokouksissa on myös synnytetty lukuisia yhteistyöhankkeita.
EuroMaB koordinaattoreiden kokoukset
Ensimmäinen EuroMaB-biosfäärialuekoordinaattoreiden kokous pidettiin 1994 Etelä-Ranskassa, Cevennesin pikkukaupungissa. Aiemmat kokoukset Itävallassa ja Unkarissa olivat olleet tiedekokouksia. Koordinaattoreiden – joita siihen aikaan kutsuttiin ”managereiksi” – kokous keskittyi tekemiseen ja päivittäiseen työhön ympäristön ja biosfäärialueen hyväksi. Kokouksia päätettiin jatkaa kahden vuoden välein.
Toinen koordinaattorikokous pidettiin 1996 Slovakiassa, Stara Lesnassa (Stara Lesna – Vanha Metsä). Kokouksessa toistuivat ensimmäisessä kokouksessa esille tulleet asiat alueiden toiminnan kehittämisestä. Siellä myös aloitettiin keskustelu siitä, onko biosfäärialueen johtohenkilö manageri vai koordinaattori. Suomen joukkue (Timo J. Hokkanen ja Ilkka Eisto Pohjois-Karjalasta sekä Martin Öhman Saaristomereltä) profiloitui kokouksen keskusteluissa näkyvästi ja EuroMABin sihteeri Jane Robertson päätyi ehdottaman seuraavan kokouksen pitopaikaksi Suomea.
Pohjois-Karjala ja Saaristomeri isännöivät kokousta yhdessä
Kansallinen päätös kokouksen pitämisestä Suomessa saatiin aikaan ja alkoi kaksivuotinen valmistautuminen kokoukseen. Kolmas koordinaattorikokous päätettin pitää sekä Ilomantsissa että Saaristomerellä.
Valmisteluissa oli Pohjois-Karjalassa kiinteästi mukana toistakymmentä ihmistä, Saaristomerellä oli oma ryhmänsä. Suomen joukkue halusi näyttää, että olemme kokouksen isännyyden arvoisia. Tavoitteena oli luoda uusia tuttavuuksia ja saada mukana olijat mahdollisimman hyvin osallisiksi sekä sisällöllisiin asioihin että retkeilyyn ja vapaa-ajan ohjelmaan. Lisäksi kokouksen haluttiin olevan esimerkki siitä, että paikallisuus ja kestävyys voidaan ottaa huomioon. Kaikki tekniset asiat testattiin, retket kokeiltiin ja aikataulutettiin, kirjalliset aineistot tuotettiin. Kokouksen yksityiskohdatkin mietittiin varsin onnistuneesti paikallisuuden ja kestävyyden näkökulmasta sekä Pohjois-Karjalassa että Saaristomerellä.
Ilomantsissa keskeiset paikat olivat Mekrijärven tutkimusasema, kunnantalon Kalevalasali ja Parppeinvaara. Bussit kuljettivat yli sata kokousvierasta retkille eri puolille rajaseutua. Juhlaillallinen oli Parppeinvaaralla. Kunnantalolla pidettiin ryhmämme kehittämä, historian ensimmäinen ”Ethnic evening” johon kokousvieraat olivat tuoneet herkkuja omilta seuduiltaan. Mukaan oli kutsuttu myös ilomantsilaisia tutustumaan kokousvieraisiin, olihan paikallisuus yksi avainasioista.
Koska kokous oli kahdessa paikassa, piti niiden väliseen 650 kilometrin matkaan käyttää yksi kokouspäivä. Juna haki kokoustajat Ilomantsista, Joensuussa liityttiin pikajunaan ja illalla oltiin Turussa. Kokous jatkui junassa, kokousväelle oli kolme ”omaa” vaunua, joista yksi oli konferenssivaunu ja toinen konferenssivaununa toiminut diskovaunu. Saaristomerellä kuljettiin laivalla tutustumassa Saaristomeren kansallispuistoon ja biosfäärialuetoimintoihin sekä Utön saareen. Loppukokous pidettiin Nauvossa.
Uskomme onnistuneemme varsin hyvin. Suomen kokouksesta tuotettiin Suomen Akatemian sarjaan lähes 400-sivuinen raportti. Biosfäärialuemanagerista on sittemmin tullut biosfäärialuekoordinaattori. Erikoinen kokous junasessioineen muistetaan edelleen ja Ethnic Evening on ottanut paikan osana nykyistenkin koordinaattorikokouksen ohjelmaa.
Imperiumin vastaisku tuli vuoden 2000 kokouksessa Cambridgessa. Koordinaattorikokous ja EuroMAB tiedekokous pidettiin yhdessä. Kokouspaikkana oli Cambridgen yliopisto ja kokous oli brittiläisittäin paperinmakuinen. Cambridgen jälkeen koordinaattorikokoukset ovatkin olleet pelkästään koordinaattorikokouksia.
Kolmenkymmenen vuoden kokousmaratonin seuraava tapaaminen oli Sevillan BR maailmankonferenssi 1995. Pökerryttävän iso, viikon kestänyt rutistus. Mieleen jäi australialaisten ”lohdullinen” arvio kolmentoista vuotta kestäneestä uurastuksesta tehdä biosfäärialueajattelu alueella ymmärretyksi.
Jokaisella alueella täytyy tehdä sama työ omista lähtökohdista ja omilla voimavaroilla. Ja omassa aikataulussa.
Seuraavat maailmankonferenssit pidettiin myös Espanjassa (Pamplonassa 2000, Madrid 2008). Viimeisin maailmankongressi pidettiin Perussa 2016.
Fennoskandian Vihreä Vyöhyke
EuroMAB-alueeseen kuuluvat USA, Kanada, Eurooppa, Itä-Eurooppa ja Venäjä. Venäjän ja Pohjois-Karjalan yhteistyö on luontevaa myös ilman kytkyä Pariisiin. Karjalan tutkimuskeskuksen kanssa 1992 aloitettu tutlimusyhteistyö tuotti ensimmäisen yhteisen seminaarin Suojärvellä 1994. Samana vuonna koottiin yhteinen kirja biosfäärialuetoiminnasta ja –tutkimuksista. Kirja julkaistiin 1995 alussa.
Kirjassa esiteltiin myös ajatus raja-alueen yhteisestä Fennoskandian vihreästä vyöhykkeestä, johon kuuluvat suojelualueet ja niitä ympäröivät muut alueet. Malliksi muotoutui sama kuin biosfäärialueen toimintamalli. Vihreä vyöhyke ei ole suojelualue, vaan alue jossa on suojelualueita. Biosfäärialueiden tapaan kestävä luonnon käyttö ja kestävä elämäntapa ovat vihreän vyöhykkeen tavoitteena. Vihreä vyöhyke on ollut mukana yhteistyössä venäläisten kanssa kaiken aikaa 1993 jälkeen, mutta Suomessa hallinto ei 1990-luvulla halunnut ottaa siihen kantaa, koska Natura-prosessi oli tulehduttanut maanomistajien ja hallinnon välit vuoden 1995 jälkeen.
Vasta 2010 Suomen, Venäjän ja Norjan välille tehtiin Memorandum of Understanding (MoU) koskien Vihreää vyöhykettä ja sen kehittämistä. Vihreän vyöhykkeen asioita on käsitelty vuosien mittaan lukuisissa konferensseissa ja kokouksissa niiden pääsisältönä tai olennaisena osana niitä ennen yhteistyösopimusta ja sen jälkeen.
Fennoskandian vihreä vyöhyke on alusta lähtien ollut luonteva osa Pohjois-Karjalan biosfäärialueen toimintaa. Meille se on ollut osa raja-alueen ympäristön ja ympäristösidonnaisten taloustoimien kehittämistä yhdessä venäläisten kanssa. Myös monimuotoinen tutkimus on ollut osa vihreän vyöhykkeen sisältöjä. Toistaiseksi viimeinen Fennoskandian Vihreän vyöhykkeen konferenssi pidettiin Petroskoissa ja Sortavalassa 2018.
MaB-sisällöt ja Fennoskandian vihreä vyöhyke ovat tuoneet mahdollisuuksia luoda biosfäärialueelle ympäristön huomioon ottavia hankkeita, joiden partnerit ovat olleet Karjalan tasavallasta sekä eri puolilta Eurooppaa.
Biosfäärialueajattelu ja UNESCOn MaB-ohjelma sopivat sisällöllisesti hyvin EU-ohjelmiin (esim. Interreg, Tacis, Karelia ENPI, Regions of Knowledge, Northern Arctic and Periphery). Kaikissa ohjelmissa yhteistyö on tärkeää ja partnereita on tavattava myös kokouksissa. Kokousten keskeinen anti on, että ihmiset tapaavat ja tieto sekä uudet ajatukset kulkevat, kun asioita tehdään yhdessä.
Timo J. Hokkanen