Mikä on biosfäärialue?

Biosfäärialueet ovat kestävän kehityksen mallialueita

Biosfäärialueet ovat kestävän kehityksen mallialueita, jotka kuuluvat Yhdistyneiden Kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCOn ”Ihminen ja biosfääri”(Man and the Biosphere) -ohjelmaan.

Biosfäärialueet muodostavat maailmanlaajuisen verkoston, johon kesällä 2019 kuului 714 aluetta 129:ssä maassa.

Suomessa alueita on kaksi; Pohjois-Karjalan ja Saaristomeren biosfäärialueet.

Biosfäärialueet ovat toimintaohjelmia ja rajattuja maantieteellisiä alueita, joilla on ainutlaatuinen luonto ja kulttuuri. Alueilla pyritään luonnon ja ihmisten väliseen sopusointuiseen vuorovaikutukseen.

Biosfäärialueilla on kolme toisiaan vahvistavaa tavoitetta:

1. Edistää luonnon monimuotoisuutta.
2. Kehittää alueelle sopivaa ekologista, sosiaalista, taloudellista ja kulttuurista kestävää kehitystä.
3. Tukea kehityshankkeita, ympäristökasvatusta, neuvontaa ja tutkimusta.

Biosfäärialueet täydentävät kulttuurin- ja luonnonsuojelualueita, kansallispuistoja ja muita alueita, joilla on osoitettu olevan suuria luonto- ja kulttuuriarvoja. Biosfäärialuenimitys sinällään ei tuo suojaa juridisessa mielessä. Se ei myöskään millään tavalla rajoita tai lisää olemassa olevia suojelualueita koskevia vaatimuksia.

toiminta alkanut

maata

aluetta

Biosfäärialueet muodostetaan paikallisten tarpeiden ja edellytysten mukaan. Perustamisen jälkeen niitä hallinnoidaan kansallisesti ja niiltä edellytetään säännöllistä raportointia sekä tutkimustulosten jakamista kansainvälisessä biosfäärialueverkostossa. Suomessa biosfäärialueita hallinnoi Ympäristö-ministeriö ja paikallinen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus). Toiminta perustuu vapaaehtoisiin sopimuksiin eri toimijoiden, kuten kuntien, yritysten ja yhdistysten, kesken.

Biosfäärialueet koostuvat yleensä kolmesta vyöhykkeestä, joissa ihmistoiminnan määrä vaihtelee.

Ydinalue koostuu arvokkaista luonto-alueista, joita Pohjois-Karjalan biosfäärialueella edustaa Kolin, Petkeljärven ja Patvinsuon kansallispuistot, Koivusuon luonnonpuisto ja Kesonsuon luonnonsuojelualue.

Ydinalueen ympärillä on puskurivyöhyke, joka lieventää uloimman vyöhykkeen vaikutuksia suojeltuihin luontoalueisiin.

Uloin vyöhyke eli yhteistoiminta-alue on puolestaan tiheämmin asuttu ja voimaperäisemmän ihmistoiminnan alue.

Suojeltua luontoaluetta ympäröivillä vyöhykkeillä voidaan harjoittaa kestävää taloutta ydinalueen luonto- ja kulttuuriarvoja tai ekosysteemipalveluja tuhoamatta.

Kolme perustoimintoa

Ympäristön- ja luonnonsuojelu, jonka tavoitteena on turvata maisemien, ekosysteemien, lajien ja geneettisen muuntelun monimuotoisuus.

Yhteistoiminta, jonka tavoitteena on tukea kehityshankkeita, ympäristökasvatusta, neuvontaa ja tutkimusta sekä tarjota yhteyksiä ja tiedonvaihtoa paikallisissa, kansallisissa ja kansainvälisissä kehittämisen ja suojelun kysymyksissä.

Yhteiskunnallinen kehittäminen kestävän kehityksen hengessä huomioon ottaen ekologia, talous, kulttuuri ja sosiaaliset suhteet.

Biosfäärialueet ovat kestävän kehityksen mallialueita

Kolme perustoimintoa

Hyödyllisiä linkkejä