Pohjois-Karjalan biosfäärialue toimii hallinnollisesti osana Pohjois-Karjalan ELY-keskusta. Biosfäärialuetoiminta on itsenäisten alueellisten toimijoiden yhteistyötä, jonka kokonaisuudesta vastaa biosfäärialueen koordinaattori. Toimintaa ohjaavat ohjausryhmä ja työvaliokunta, jotka määrittävät biosfäärialueen toiminnot YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden, Suomen ympäristöpolitiikan sekä alueellisten ja paikallisten tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan. Toiminta rahoitetaan pääosin yhteishankkeilla, joissa Pohjois-Karjalan ELY-keskus on ollut olennainen, alueellinen isäntäorganisaatio.
Pohjois-Karjalan biosfäärialue perustettiin 1992 heinäkuussa. Biosfäärialuetutkijan (myöhemmin koordinaattori) toimisto sijaitsi Mekrijärven tutkimusasemalla, joka oli myös alkuvaiheen hallinnollinen keskus. Tutkijan palkasta sekä toimintamenoista huolehti ensimmäiset kaksi vuotta Suomen Akatemia.
Ympäristöministeriö oli toimintaa ohjaava organisaatio ja nimitti biosfäärialuetoimintaa koordinoivan työryhmän 1993. Työryhmään kutsuttiin biosfäärialuekomitean mietinnön mukaisesti ”virallisia” yhteistyötahoja. Työryhmää johti maaherra Hannu Tenhiälä ja sen varapuheenjohtajana oli Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiirin johtaja Marketta Ahtiainen. Sihteerinä toimi Timo J. Hokkanen.
Paikallisuus oli alusta lähtien tärkeää ja ryhmässä myös ymmärretty, mutta se oli kaukana hallinto-organisaatioiden (Ympäristöministeriö, Ympäristöpiiri) ja alkuajan rahoittajan arjesta (Suomen Akatemia). Myös työssä mukana olevat yliopiston tutkijat ymmärsivät paikallisuustavoitteet hyvin, mutta paikallinen työ vaatii rahaa eikä sitä laman jälkeen ollut kenelläkään.
Alku oli harjoittelua ja oppimista. Mietittiin mitä biosfäärialuetoiminta on ja voi olla, kuinka sitä toteutetaan omassa ympäristössä, minkä kautta ja kuinka ollaan esillä. Työryhmässä käsiteltiin ensimmäinen biosfäärialue-esite, kuultiin alueen toimijoita sekä pohdittiin hankkeita ja muita toimintamuotoja. Toimikunnan työ ei silloisin välinein ja toimintatavoin ollut helppoa: matkat olivat pitkät, eikä niihin ollut erillistä rahoitusta. Osaamista oli mukana monipuolisesti, mutta biosfäärialueen käytännön ja teorian yhdistäminen paikalliseksi konkretiaksi oli työlästä. Työ jatkuu edelleen.
Hankalan konseptin lisäksi alkuaikoina vaikeusastetta lisäsi biosfäärialueen rajauksen epämääräisyys. Asutuskeskukset oli rajattu biosfäärialueen ulkopuolelle ja toimintojen ”omistajuus” oli vaikea selittää, koska yksikään kunta ei ollut mukana kokonaan. Samanaikaisesti piti selittää, ettei biosfäärialue ole suojelualue, vaikka siellä on suojelualueita. Paikallista yleisöä ei ole helppo tavoittaa jos alueella koetaan, että toimijat ovat ulkopuolisia ja heidät lisäksi koetaan liian luonnonsuojeluhenkisiksi.
Maaherran johtama työryhmä oli kuitenkin arvovaltainen ja paikallisuus sekä avoin yhteistyö auttoivat eteenpäin. Kansainvälisyyskin pääsi uuteen arvoon kun Suomi liittyi EU:iin.
Kuva 1. Ympäristöministeriö nimitti Pohjois-Karjalan biosfäärialueen työryhmän 1993 (kuva: sanomalehti Karjalainen 6.5.1993)
EU-aika avasi rajat ja toi uusia työkaluja yhteistyöhön
Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiiri muuttui 1995 ympäristökeskukseksi ja biosfäärialueen hallinnolliseksi taustaorganisaatioksi. Samalla alkoi Suomen EU-aika tuoden aivan uudet mahdollisuudet hanketoimintaan ja sen rahoitukseen. Biosfäärialueella ei ollut itsenäistä hallinnollista asemaa ja EU-hankkeiden hallinto kulki ympäristökeskuksen kautta. Ilman paikallista isäntäorganisaatiota toiminta olisi ollut mahdotonta. Työryhmän päätyö oli osallistuminen hankkeiden suunnitteluun ja niiden sisältöön sekä toimien liittäminen paikalliseen ja alueelliseen kokonaisuuteen.
Ensimmäisen työryhmän toimintakausi päättyi vuoden 1996 alkuun. Pohjois-Karjalan lääni lakkautettiin 1.9.1997. Työryhmän uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Pohjois-Karjalan maakuntaliiton johtaja Tarja Cronberg. Työryhmän toimintaa tehostamaan ja paikallisuuden tueksi perustettiin jaostoja tukemaan alueelle tärkeitä aiheita (metsät, työllisyys jne). Kaikki toimijat sihteeriä lukuun ottamatta olivat vapaaehtoisia ja tekivät työtä oman toimintansa ohessa. Valittu lähestymistapa osoittautui liian raskaaksi toteuttaa työryhmän voimin.
Toiminta kentällä kuitenkin eteni. EU-hankkeet toivat lisää toimijoita ja osallistuminen kansainvälisiin MaB-kokouksiin johti Ilomantsissa ja Saaristomerellä 1998 pidettyyn EuroMaB-alueen biosfäärialuekoordinaattoreiden kokoukseen. Työryhmän puheenjohtajat Tarja Cronberg ja Marketta Ahtiainen pääsivät osallistumaan toistaiseksi suurimpaan alueella järjestettyyn kansainväliseen MaB-kokoukseen.
Kuva 2. Biosfäärialueen työryhmän puheenjohtaja Tarja Cronberg ja varapuheenjohtaja Marketta Ahtiainen koordinaattorikokouksen päivällisellä Ilomantsissa 1998 seurassaan professori Soldatov Valko-Venäjän MaB:sta.
”Toiveikkuuden aika”
Koordinaattorikokouksen yhteydessä keskusteltiin myös kotimaan asioista ja biosfäärialuetoiminnan jatkuvuudesta kansallisella tasolla. Toiminnassa oli lyhyt ”toiveikkuuden aika”: hanketoiminta eteni, toimijoita oli mukavasti, Akatemian sarjaan tehtiin kokouksen aineistoista paksu kirja paikallisesta toiminnasta kansainväliseenkin jakoon.
Toiveikkuus katkesi tylysti vuosituhannen vaihteen monenlaisiin melskeisiin. Rahoituskuviot ja hallinto myllättiin perusteellisesti Suomen molemmilla biosfäärialueilla. Toiveikkuutta koeteltiin ja sopeutuminen uuteen tilanteeseen vaati paljon työtä, mutta onnistui. EU:n suosima hankeperustainen toimintatapa yleistyi 2000-luvun alussa. Kun biosfäärialueen toiminnallisen rahoitus tuli pääosin suurehkoista EU-hankkeista, niiden hoito vaati paljon työtä. Hankkeet toivat kuitenkin paljon toiminnallisia ja sisällöllisiä yhteyksiä vahvistamaan biosfäärialuetta.
Tarja Cronberg siirtyi pois Pohjois-Karjalasta 2001. Biosfäärialuetoiminnan napanuora suoraan ympäristöministeriöön katkesi 2003, kun ympäristöministeri Jan-Erik Enestam teki määräyksen toiminnan siirtämisestä ympäristökeskusten vastuulle. Toimintatapojen muutos toi lisää omaehtoisuutta.
Toiminnallisesti tämä päätös on ollut hedelmällinen. Biosfäärialuetyöryhmän työ on ollut mahdollista jäsentää alueen kautta osana ympäristökeskuksen (nykyisin ELY-keskuksen) toimintaa. Se palvelee aiempaa paremmin paikallisia ja alueellisia tavoitteita.
Paikallisessa ohjauksessa työryhmästä ohjausryhmäksi
Työryhmä muuttui uudessa hallintomallissa ohjausryhmäksi. Toiminta päästiin käynnistämään toden teolla vasta 2006 uuden puheenjohtajan, emeritusprofessori Paavo Pelkosen johdolla. Pelkonen oli ollut aiemmin Joensuun yliopiston rehtori. Hän tunsi maakunnan ja sen toimijat hyvin ja oli myös erittäin aktiivinen kansainvälisissä toimissa (Kuva 3).
Kuva 3. Emeritusprofessori Paavo Pelkonen johti biosfäärialueen ohjausryhmää vuodesta 2006 alkaen.
Aktiivinen ohjausryhmän puheenjohtaja ja tiivis hanketyö loivat mahdollisuuden uuteen ohjausryhmäkulttuuriin. Mukana saatiin enemmän ihmisiä, jotka työskentelivät biosfäärialueella tai joiden työ liittyi siellä toimimiseen. Alkuperäisestä toimikunnasta oli jäljellä vain Metsähallituksen Kyösti Tuhkalainen. Metsähallitus on ollut monipuolisesti mukana biosfäärialuetoimissa alusta lähtien.
Tuupovaaran kunta, Joensuun kaupunki, Lieksan kaupunki, Ilomantsin kunta ja Mekrijärven tutkimusasema osallistuivat hankkeisiin ja olivat myös ohjausryhmässä. Mukana oli lisäksi liike-elämän, tieteen ja luonnonsuojelun edustaja.
Tutkimusta, matkailua ja erilaisia kehittämistoimia toteutettiin pääasiassa EU:n TACIS- ja Interreg-ohjelmien kautta. Niiden rakentaminen yhteistoimin oli hedelmällistä ja matkailun merkitys toiminnoissa nousi. Ohjausryhmä oli tiiviisti mukana toimissa.
Kuva 4. Metsähallituksen erikoissuunnittelija Kyösti Tuhkalainen tuli mukaan biosfäärialuetyöhön jo 1993. Hän jäi eläkkeelle 2021. Liisa Sorjonen esittelee Kyösti Tuhkalaiselle Ilomantsin asioita.
Aluelaajennus nosti profiilia
Ohjausryhmä toteutti biosfäärialueen laajennuksen joka hyväksyttiin UNESCOssa 2008. Mukaan tuli koko Lieksa, koko Ilomantsi ja Joensuusta entinen Tuupovaaran kunta. Pinta-ala nousi n. 360 000:sta lähes 800 000 hehtaariin, asukasmäärä ylitti 20 000 kun alkuperäisessä rajauksessa asukkaita oli noin 2000. Ydinalueiksi määriteltiin myös Ruunaa ja uutena Kolin kansallispuisto.
Päätös alueen laajentamisesta on kaiketi tärkein päätös, jonka biosfäärialueen työryhmä/ohjausryhmä on tehnyt. Toiminnallinen kapasiteetti ja toimijapohja laajenivat kerralla ja antoivat edellytykset järkevämpään ja kokonaisvaltaisempaan työhön. Biosfäärialueen omistajuus selveni ja nyt kunnat (Ilomantsi ja Lieksa) olivat koko painollaan mukana ja Joensuun kautta myös maakunta entistä vahvemmin. Kolin kansallispuistosta tuli biosfäärialueen luontosydän, onhan se Pohjois-Karjalan tärkein luontokohde ja tunnettu koko maassa. Puisto toi biosfäärialuetoiminnan olennaiseksi osaksi maakunnan luontomatkailua.
Kuva 5. Pohjois-Karjalan ELYn ylijohtaja Ari Niiranen sai 2010 osana suurta aluehallinnon muutosta johdettavakseen myös biosfäärialuetoiminnan.
Pohjois-Karjalan ELY-keskus korvasi Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen vuonna 2010. Biosfäärialuetoiminnassa oli jälleen nahan luomisen aika kun toiminta oli sopeutettava uuteen organisaatioon ja hallintoon. Kaksitoista vuotta muutoksen jälkeen on hienoa todeta, että muutos on onnistunut ja vahvistanut biosfäärialuetoimintaa. Kiinnittyminen ELYn toimiin ja ylijohtaja Ari Niirasen sekä myöhemmin ympäristövastuualueen johtajan Janne Kärkkäisen avoin ja myönteinen suhtautuminen biosfäärialueeseen on suuresti helpottanut sopeutumista. Näkymät myös hallinnon työkaluna ovat auttaneet määrittämään biosfäärialuetoiminnan rajanläheisenä kestävän kehityksen kokonaisuutena.
Kuva 6. ELYn ympäristövastuualueen johtaja Janne Kärkkäinen vastaa nykyisin biosfäärialueen hallinnosta.
Biosfäärialueen tavoite on olla läsnä toimijoiden arjessa vastuullisuuden ja kestävän kehityksen asioissa. Hallinto ja tutkimukset eivät riitä. kaikenlaisten toimijoiden omaehtoinen tekeminen on avain yhteistyöhön joka nykyisin toteutuu parhaiten hankkeissa. Hankkeet – isotkin – ovat lyhytaikaisia. Jatkuvuuden, näkyvyyden ja kehittymisen tueksi kehitettiin 2011-2012 kumppanuustoimintajärjestelmä. Järjestelmä perustuu toimijoiden osaamiseen ja omaehtoisuuteen sekä yhdessä kehittymiseen. Biosfäärialueen kunnat ovat mukana, muita toimijoita on nelisenkymmentä. Kumppanuustoiminta on nykyisin tärkeä kestävän kehityksen toiminnallinen kuvaaja. Ohjausryhmä on ollut olennainen kumppanuustoiminnan linjaaja ja hyväksyy kaikki kumppanuusjärjestelmään mukaan tulevat toimijat.
Fennoskandian vihreä vyöhyke (Green Belt of Fennoscandia) on toiminnallinen konsepti Suomen, Venäjän ja Norjan yhteisen raja-alueen luontoon ja luonnonvaroihin perustuvan kehittämisen tueksi. Konsepti on kehitetty yhdessä venäläisen osapuolen kanssa. Pohjois-Karjalan biosfäärialue ja sen ohjausryhmä ovat olleet tärkeitä Vihreän vyöhykkeen ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Karjalan toiminta-alue (PK, Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa) on ollut aktiivisin osa 1300 km:n raja-alueella. Paavo Pelkonen oli useita vuosia myös Vihreän vyöhykkeen työvaliokunnan puheenjohtajana.
Mekrijärveltä Joensuuhun
Itä-Suomen yliopisto päätti sulkea Mekrijärven tutkimusaseman. Viimeiset biosfäärialueen tutkimustoiminnot siirtyivät Joensuuhun kesäkuun lopussa 2016. Biosfäärialueen toimisto oli siirtynyt Joensuuhun jo aikaisemin.
Viimeiset vuodet ovat olleet edelleen muutoksen aikaa. Kokoukset ryhdyttiin pitämään osin tai kokonaan etäyhteyksin, mikä on helpottanut osallistumista ja vapauttanut aikaa matkustamisesta itse asiaan.
Ohjausryhmän avuksi perustettiin 2016 työvaliokunta. Ohjausryhmä on iso, kokoontuu harvoin ja keskustelee linjoista sekä ”isosta kuvasta”. Työvaliokunta kokoontuu useammin ja tekee tarvittavat päätökset ja pitää toimintaa yllä.
Professori Paavo Pelkonen johti ohjausryhmää menestyksellisesti vuoteen 2022. Nykyinen ohjausryhmän ja työvaliokunnan puheenjohtaja on Karelia Ammattikorkeakoulun yliopettaja, FT Lasse Okkonen. Sihteerinä toimii koordinaattori Vilma Lehtovaara.
Kirjoittanut Timo J. Hokkanen
Suomi 
English