Tutkimus ja ihmisten toimiminen arjessa ovat tärkeitä luontoa suojeltaessa

Luonnon kokonaisuuden ymmärrys lähtee pienistä asioista, jotka näkyvät ihmisten omassa elinpiirissä.  Niiden kautta on helppo lähestyä laajempia kokonaisuuksia – lajeista ekosysteemeihin, ekosysteemeistä vaikkapa ilmastoon. Luonnonsuojelu kuuluu biosfäärialuetoimintaan, mutta biosfäärialuetoiminta ei ole pelkkää luonnonsuojelua.  Tutkimus ja toiminta asukkaiden kanssa ovat biosfäärialueen toimintatapoja. Hallinnollisista toimista vastaavat hallintoviranomaiset. Tuloksia tulee, kun ne kaikki toimivat yhdessä.


Metsät ovat syrjäseudulla aina lähellä ja metsänhoito, metsästys, marjastus, sienestys ja retkeily ovat yleisiä harrasteita. Metsät kiinnostavat monella tavlla.  Metsät ja metsälajisto ovat olleet biosfäärialuetoiminnassa alkuajoista lähtien.  Vanhojen metsien lajistoa tutkittiin Metsähallituksen ja Karjalan tutkimuskeskuksen kanssa yhteistyössä 1990-luvun alkupuolelta noin kymmenen vuoden ajan.  


Koitajoen seudun vanhojen metsien pirstaleista löytyi kymmenittäin uhanalaisia ja harvinaisia lajeja. Pikkuruinen kovakuoriainen mustahälvekäs (Cyllodes ater) tavattiin Suomesta ensimmäisen kerran 1920-luvun jälkeen.  Suomelle ja Euroopalle uusia sienisääskilajeja löytyi useita. Yksi tieteelle uusi laji määritettiin. Uhanalaisia kääpä- ja kääväkäslajeja löytyi myös runsaasti. 

Kuvassa kovakuoriaisten erityistuntija Jevgeni Jakovlev työskentelemässä. Vasemmalla etualalla Mänty, jonka vieressä Jevgeni seisoo tutkimusvälineineen.
Ilomantsissa toistetaan tänä vuonna 1990-luvun alussa tehtyjä lajistotutkimuksia. Suomalaistunut tohtori Jevgeni Jakovlev on sekä sienisääskien että kovakuoriaisten erityistuntija. Hän oli myös 1990-luvun tutkimusten kantava voima.
Mustahälvekäs (Cyllodes ater). Edmund Rejtter (1845–1920) - http://biolib.mpipz.mpg.de/reitter3/high/IMG_8246.html, Public Domain, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=43713160

Miehittämättömien ilma-alusten käyttö ja satelliittikuvat toivat uusia elementtejä laajoihin tutkimuksiin 2000-luvun puolella. Kun maastotiedot ja lajistoanalyysit yhdistetään, teknisin menetelmin voidaan haarukoida hyvin tarkoin paikat, joihin maastotyöt kannattaa keskittää. Dronet (nelikopterit) ovat vielä nopeasti parantaneet tämän tutkimussuunnan mahdollisuuksia ja merkitystä.

 

Mekrijärven tutkimusasema oli tutkimusmenetelmien kehittämisessä ja käytössä keskeinen paikka. Mekrijärvellä oli toisena Euroopassa käytössä edistyksellistä lennokkitekniikkaa jo parikymmentä vuotta sitten.

 

Tekninen kehitys ja toiminnalliset muutokset eivät ole poistaneet lajintuntemuksen ja ihmisten osallisuuden merkitystä laajojen tutkimuskokonaisuuden hallinnassa. Jos maastotiedot ovat hatarat, eivät yleistetyt tuloksetkaan voi olla sen parempia.

Tietolaatikko: Tutkimuksissa yhdistetään maassa kerätyt sekä kaukokarkoitustiedot. Lajitiedot: Indikaattorilajien esiintyminen (on/ei) tai runsaus/peittävyys, metsän rakennetiedot, satelliittikuvat sekä ilmakuvat.
Lajistotiedot voidaan ilma- ja satelliittikuvien avulla yhdistää laajoille alueille. Metsätutkimuksissa tämä lähestymistapa laajentaa maastotutkimusten tulosten käyttöä.
Tohtori Eugene Lopatin lähettämässä lennokkia tutkimusmatkalle, jonka kone tekee ennalta ohjelmoidun reitin mukaan.

Biosfäärialueen aktiviteetit vieraslajien torjunnassa alkoivat myös 2000-luvun alkupuolella. Ensin jättiputkesta tuli useita yhteydenottoja, sitten asiaa selvitettiin kyselyllä.  Ongelma oli tiedossa, mutta säädökset olivat löysät, viranomaisten toimivalta oli pieni ja työtaakka muutenkin suuri. Niin biosfäärialue päätyi toimijaksi ympäristöasiassa, jota kukaan muu ei halunnut omistaa.

 

Torjuntatoimiin saatiin mukaan kuntia. Työvoimaviranomaiset rahoittivat muutamana kesänä työllisyystoimia jättiputken kartoittamiseksi ja sen torjumiseksi.  Tehtiin tutkimuksia siemenpankista ja torjunnan tehosta. Paikalliset asukkaat olivat pääsääntöisesti erittäin myönteisesti mukana työssä, koska jättiputken haitat tunnettiin.

 

Esiintymiä ehdittiin paikantaa yli 1500 ja torjunnan piiriin niistä saatiin noin puolet. Tuotimme ensimmäisenä Suomessa oppaan torjuntaa varten ELY-keskuksen sisäisenä yhteistyönä. Yhteistyötä laajennettiin Kainuuseeen Ystävyyden puiston tutkimuskeskuksen välityksellä.  Kun toiminta loppui rahoituksen ehtymiseen 2009 – 2010, ei työ ollut vielä valmis. 

 

Jouduimme turvautumaan pelkkään neuvontaan torjuntaan osallistumisen sijasta. Torjuttavia lajeja tuli lisää mm. jättipalsami, lupiini ja kurtturuusu, jotka nykyisin otetaan jo laajasti huomioon. Lupiinin kanssa työ on tosin loputon. Pioneerityö toi vieraslajit esille ja hyvät esimerkit voivat auttaa edelleen uusien toimintojen suuntaamisessa ja kehittämisessä, kun EU-lainsäädäntö on tuonut sille selkänojan.

Työnjohtaja Timo Mikkonen esittelee Armenian jättiputkea (Heracleum sosnowskii) jättiputkea. Laji on peräisin Venäjältä eikä sitä ole Pohjois-Karjalassa monessa paikassa. Venäjällä laji on yleinen, koska sitä levitettiin laajalti karjan rehuksi Neuvostoliiton aikana. Meillä yleinen on kaukasian jättiputki (Heracleum mantegazzianum).
Kuvassa navettarakennuksen edustalle laajalle levinnyt jättiputkikasvusto.
Rajaseudulla oli monin paikoin laajoja jättiputkikasvustoja. Kun asukkaat siirtyivät ”maalikylille”, putki sai rehottaa rauhassa. Tässä lajina on kaukasianajättiputki.

Timo J. Hokkanen

Kuvassa Jättiputkikirjasen sisäaukeama, jossa kuva miehestä ja jättiputkikasvustosta.

You Might Also Like